Norja: "Millaistakohan täällä olisi asua"

Ajattele ne kaikki kerrat kun olet sanonut ”millaistakohan olisi asua täällä” tai ”millaistakohan elämä on siellä”. Ja jos oikeasti saisit kokea sen asumisen niissä kaikissa paikoissa. Idea uudelle tv-ohjelmalle?  Viikko asumista eri paikoissa. Ilmoittaudun vapaehtoiseksi tähän ohjelmaan..

@Juha

Eilinen matka meni hyvin yhtä matkan mutkaa lukuunottamatta. Pihtiputaalla pysähdyimme vaihdattamaan menopelimme takalaakerin. Alkoi kuulostamaan siltä kuin perä laahaisi kiinni maahan ja että pian tarvittaisiin kuulosuojaimia. Säästyttiin siltä. 1,5h ropsahti lisää, mutta sinä aikana teimme pienen retken mekaanikon ohjeistamalle rannalle. Ranta muistutti vähän jostain sotapelistä tuttua ”nuke townia”. Eli siis sellaista että siellä on aika pysähtynyt ja ihmiset on poistettu. Nukkeja ei sentään ollut, mutta unohdettuja crokseja ja vilttejä..

Urho näki myös ensimmäistä kertaa elämässään hevosen! Sattumalta rannan vieressä oli tyhjä ravirata. *kylmät väreet* Tälle retkelle otin kameran mukaan, mutta tyypillistä minua: muistikortti jäi autoon. No, olipahan vähän lisäpainoa, eli voiko sitä nyt kutsua urheilusuoritukseksi?

Illalla Tea majoitti minut ja koiruudet Tornioon. Kiitos!:) Epävirallinen arvostelu:

Palvelu 6/5

Ruoka 5/5

Siisteys 5/5

+ koiraystävällisyys

++ parkkipaikat

+++ seura

Jossain Abiskon läheisyydessä

Äkkiä maisemat vaihtuivatkin Ruotsin lapiksi. V A U. Okei, aluksi tiet olivat hyvinkin yksitoikkoisia, mutta jo se, että päästiin eroon Etelä-Suomen lakeudesta, sai mun sydämen sykkimään. Horisontissa nousevat tunturit.. Sama fiilis kun kävin ekaa kertaa alpeilla ja katsoin vuokra-auton ikkuinoista ulos suu auki. Reitti joka sivuaa Torneträskiä Ruotsista lähelle Norjan rajaa on henkeä salpaava. Pysähdyttiin lukuisia kertoja pelkästään tällistelemään ja mietittiin millaistakohan siellä olisi asua. 

Koiruudet kämpin takapihalla

Matkalla

Koirathan kumpikin kuuluvat tämänkaltaiseen luontoon ja sen näkee heti, kun päästää auton ovesta ulos. Hirveesti ei tarvinnut käskeä. Yllättävän hyvin tuo 1-vee on kuitenkin jaksanut, ei valittanut kertaakaan autossa ja malttaa nytkin nukkua rauhassa. No, sehän on selvää, että jossain vaiheessa se energia purkaantuu. Ollaanhan me 48 tunnin aikana kuitenkin 23 tuntia vietetty autossa tai 15m säteellä autosta.

Koko illan olen yrittänyt pähkäillä, millä alustalla nyt oikeasti haluan tätä alkaa kirjoittamaan. Opettelin mm. sanoja "domain" ja "host". Kuitenkin päädyin tähän Bloggeriin. Vaikka tämä on mielestäni tylsä. Haluaisin erottua, kukapa ei? Kuvat ovat ainoa huolenaiheeni, sillä ne eivät mielestäni tule täällä tarpeeksi esille. Enkä saa tuota pirun kehystä pois kuvista. Ehkä selviän. Tai sitten istun huomennakin muutaman tunnin koneella pohtien.. Tässäkin nyt melkein kaikki kuvat Juhan ottamia, kun en kerennyt vielä edes katsomaan omiani! Paitsi tietysti koirakuvat... Crazy dog lady does anything for her dogs. 

Takapihan näkymät. @Juha

Saavuimme ensimmäiseen majapaikkaamme ja yllätys oli enemmän kuin positiivinen. Varasimme tämän aika viime tinkaan. Tänne mahtuisi vielä ainakin 5 ihmistä meidän lisäksi, takapihalla on ranta ja tuntureita. Vai kutsutaanko niitä täällä edes tuntureiksi? Jos kutsun niitä vaan vuoriksi. 
Täällä muuten laskee aurinko vasta 3 viikon päästä... no, sitten me ollaan jo kotona. 
V