Norja: Reinebringen ja paluumatka

Eiliselle ei oikeastaan ollut mitään suunniteltua ohjelmaa. Olin puhunut yhden ruotsalaisen porukan kanssa, jos kiipeäisimme yhdessä Reinebringenille. Oltiin siis viestitelty netissä. He kuitenkin pari tuntia ennen lähtöä peruivat muuttuneiden suunnitelmien takia. No, päätin lähteä silti ja ihan kahdestaan Urhon kanssa. 

Olen reissun edetessä laiskistunut kuvien oton suhteen, joten tältä päivältä vain muutama räpsy. Juhalle jäänyt kuvauksen kunnia :)

Reinebringen

Ehkä Lofoottien yksi suosituimmista huiputuksista. Reitti on todella huonossa kunnossa, paljon irtokiviä ja en halua edes kuvitella millainen se on sateella. Tämän vuoksi reittiä ei edes suositella kiivettäväksi: reitin alussa on varoituskyltit. Reittiä on kuitenkin v. 2016 alettu kunnostamaan sillä sen suosio ei huonosta kunnosta huolimatta ole laskenut. 

Pituus N. kilometri suuntaansa

Huipun korkeus 448m

Kesto Noin pari tuntia 

Mukaan -

Polku Helppo hahmottaa

Vaikeusaste Mielestäni matka tuntui lyhyeltä, mutta reitti on melko vaarallinen (jyrkkä, irtokivet)

Jonkun toisen turistin ottama kuva meistä

Urhon kanssa on todella helppo mennä kahdestaan, kun hänellä ei ole kiire Hertan perään. Plus Urhon kanssa mennään lujaa. Aurinko porotti suoraan reitille ja pelkäsin välillä, että Urhon on kohta huono olla. Pysähdeltiin välillä varjoon ja annoin hänen maata viileällä nurmella. 

Kesken matkan kolme ruotsalaista meni meistä ohi ja vuorotellen me heistä. Sitten tajusin, että nämähän ovat ne kolme kenen kanssa mun piti alunperinkin tämä reitti kiivetä! Juteltiin pariinkin otteeseen, lähinnä Urhosta ja varmasti me kaikki mietimme, että onkohan tuo nyt se kenen kanssa puhuttiin... Huiputuksen jälkeen selivisi, että he olivat todella he ja kovasti olivat pahoillaan, sillä heidän suunnitelmansa olivat menneet ihan sekaisin. ;D

Sovittiin myöhemmin, että nähdään vielä illalla meidän kaikkien viimeisen illan kunniaksi. 

Nusfjord

Pienten päiväunien jälkeen suuntasimme katsomaan vanhaa kalastajakylää. Oli laskuveden aika, joten kylä näytti vähän hassulta (talot veden päällä). Sisällä pyöri video siitä, miten turskat perataan ja kuivataan ja vanhaa kuvaa siitä miltä kylä näytti vuosikymmeniä sitten. Lokit rääkyivät niin lujaa, että luulin kylässä olevan paljon huutavia lapsia. En myöskään koskaan ollut ennen nähnyt lokin pesiä talon ikkunalaudoilla. No, nyt näin senkin ja vihaan lokkeja entistä enemmän. Olin liikenteessä shortseissa ja ulkona oli ehkä +10. En oikeastaan pystynyt keskittymään kylän ihailuun, mutta. No. Ihan kiva se oli?

@Juha 

@Juha

Kylän jälkeen Karin ja Juha kävivät testaamassa Atlantin aallot. Itse olin niiden shortsien kanssa hillumisen jälkeen niin jäässä, että tuulikin tuntui viilloilta iholla. Onneksi tässä nyt vielä ehkä kerkiää...ja jos ei, niin siinäpä tekosyy tulla takaisin!

Illalla ajelin takaisin Reineen ja siellä sitten istuskelin yöhön asti Urhon ja kolmen ruotsalaisten kanssa. En ole pitkään nauranut niin kippurassa! Yhdellä heistä oli todellakin omat mielipiteensä suomalaisista. Kuulemma meidän opetussuunnitelma on perseestä olemme kaikki vain Koskenkorvan perään ja istuskelemme saunoissamme juoden sitä vihaisina. Hän luuli myös, että saamme kaikki Suomessa valtiolta perustuloa. (sen testin takia joka toteutettiin 2000 suomalaiselle..) Siinä vänkäsin sitten koko illan hänen kanssaan, että ei. Ruotsalainen ei kyllä millään antanut periksi. Luulee varmaan vieläkin niin. He olivat hyvin ihmeissään Urhosta, miten hyvin hän tottelee ja jaksaa niin nuoreksi. Ainoa lause jonka he osasivat lukuisien kirosanojen lisäksi suomeksi oli "ei saa peittää" , joka lukee kuulemma jokaisen patterin päällä.

Kello kaksi yöllä, takaisin kämpille ajellessani ulkona näytti tältä. Oli pakko pysähtyä. Aurinko tummien pilvien takana, melkein tyyntä, taas ne tummat siluetit tällä kertaa vain puolikkaista vuorista. Kylmät väreet. Ketään ei tullut paluumatkalla vastaan.

Paluumatka

Tänään sitten lähdimme ajelemaan kohti kotia. Sad. Niiiiin paljon jäi näkemättä tai pikemminkin kipuamatta! Tänään Airbnb pienessä kylässä nimeltä Gratangen. Ylivoimaisesti paras Airbnb tähän mennessä. Pieni punainen mökki niin uniikisti ja "hipsteristi" sisustettuna. Tuntuu kuin olisin jossain tuhansien tykkäyksien hippi-instagramkuvassa. Saatanpa lainata täältä ideoita omaan sairaalaseinäkotiini.